5.3.2013

Hakemus Lapin käräjäoikeudessa

A:n konkurssipesä vaati, että Lapin käräjäoikeudessa vahvistettua jakoluetteloa muutetaan konkurssilain 13 luvun 16 §:n 2 momentin nojalla siten, että A:n saatava, pääomaltaan 2 911 400,73 euroa, otetaan huomioon jakoluettelossa.

Hakija esitti, että B oli ollut A:n omistama kaivosyhtiö. B asetettiin yhtiön omasta aloitteesta konkurssiin 21.12.2007 Lapin käräjäoikeudessa. Pesäluetteloon oli merkitty emoyhtiön pesänhoitajan ilmoittama saatava. Emoyhtiön pesänhoitajana toimiva ruotsalainen asianajaja oli ilmoittanut, ettei hän ollut koskaan saanut valvontakehotusta konkurssipesältä eikä hän suomen kieltä taitamattomana ollut kyennyt lukemaan virallista lehteä tai muita suomenkielisiä julkaisuja, joista valvontapäivä tai kehotus olisi ilmennyt. Koska A ei ollut saanut valvontakehotusta, se ei ollut osannut valvoa saatavaansa.

B:n pesänhoitajan ilmoitettua, että hän oli toimittanut A:n konkurssipesälle konkurssivalvontaa koskevan ilmoituksen ”Konkursbevakning 28.5.2008”, A:n konkurssipesä täsmensi perusteitaan. Hakija esitti, että pesänhoitajan ilmoitus ei täyttänyt EU:n maksukyvyttömyysmenettelystä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (maksukyvyttömyysasetus) säädettyä muotovaatimusta. Asetuksen 40 artiklan mukaan ilmoitus konkurssista oli toimitettava tunnetuille velkojille toisessa jäsenvaltiossa ja asetuksen 42 artiklan mukaan tuossa ilmoituksessa oli käytettävä lomaketta, jonka otsikko oli ”Kehotus saatavan ilmoittamiseen. Noudatettavat määräajat” kaikilla unionin toimielinten kielillä.

Lisäksi A:n konkurssipesä ilmoitti, että sen pesänhoitaja oli tammi-helmikuun vaihteessa 2008 Helsingissä antanut B:n konkurssipesän pesänhoitajalle selvityksen saatavastaan. Saatava oli siten myös ilmoitettu.

Vastaukset hakemukseen

B:n konkurssipesä sekä sen velkojat C Oy, D Oy, E Oy vastustivat vaatimusta. Vastauksissa on esitetty, ettei konkurssimenettelyssä ollut tapahtunut virhettä, koska maksukyvyttömyysasetuksen artiklan 42 tarkoitettu lomake ei tullut käytettäväksi tässä asiassa ja koska sama informaatio oli annettu hakijalle B:n konkurssipesän pesänhoitajan 28.5.2008 päivätyssä ilmoituksessa, jossa valvontapäiväksi oli määrätty 15.7.2008. A:n konkurssipesä oli ilman ilmoitustakin ollut tietoinen tytäryhtiönsä B:n konkurssin alkamisesta, koska päätös konkurssiin asettamisesta oli tehty emoyhtiössä.

Vastauksissa on muun muassa väitetty, että lomake tuli käytettäväksi vain silloin, kun konkurssivelallisella oli toimintaa usean EU-valtion alueella. Lomakkeen käytön tarkoituksena oli turvata velkojien tietoisuus menettelyn aloittamisesta, ja sen avulla oli tarkoitus välittää tietoa pesäluettelon laatimista varten. A:lla oli ollut enemmän kuin liikepaikka Suomessa, koska sillä oli tytäryhtiö Suomessa.

Lapin käräjäoikeuden päätös 27.8.2010

Käräjäoikeus totesi, että A:n konkurssipesä oli antanut B:n konkurssipesälle kirjallisen selvityksen saatavastaan Helsingissä 21.1.2008. Pesänhoitajan 28.5.2008 päiväämällä ilmoituksella saatavien valvontapäiväksi oli määrätty 15.7.2008. Käräjäoikeus katsoi, että pesänhoitajalle toimitettu selvitys oli annettu pesäluettelon laatimiseksi. Pesäluettelo oli päivätty 14.3.2008. Käräjäoikeus katsoi, ettei 21.1.2008 toimitetulla selvityksellä voitu katsoa A:n konkurssipesän valvoneen saatavaansa B:n konkurssissa.

Pesänhoitajan A:n konkurssipesälle toimittaman valvontakehotuksen osalta käräjäoikeus totesi olevan riitaista, oliko ilmoitus saapunut perille ja oliko ilmoitus ollut ruotsinkielinen. Käräjäoikeus totesi kuitenkin riidattomaksi, että B:n konkurssipesä oli toimittanut valvontojen tiedoksiannot Suomen konkurssilain säätämällä tavalla mutta ettei A:n konkurssipesälle toimitettua ilmoitusta ollut laadittu maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan tarkoittamaa lomaketta käyttäen.

Käräjäoikeus totesi, että maksukyvyttömyysasetuksen 1 artiklan määräykset eivät rajanneet asetuksen soveltamisalaa tapauksiin, joissa konkurssivelallisella oli toimintaa usean EU:n jäsenvaltion alueella. Asetuksessa tarkoitetulla lomakkeella ei myöskään välitetty tietoa pelkästään pesäluettelon laatimista varten, vaan sillä oli katsottava välitettävän tietoa velkojille. Pelkästään velkojien tietoisuuden turvaaminen menettelyn aloittamisesta ei voinut olla lomakkeen käytön tarkoituksena, koska lomakkeen käytössä korostettiin erityisesti määräaikoja ja seuraamuksia niiden laiminlyönnistä.

Käräjäoikeus katsoi, että ilmoitus hakijalle olisi tullut toimittaa lomaketta käyttäen, koska sillä oli kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa. Se, että A:lla oli ollut Suomessa tytäryhtiö, ei poistanut sitä, että 40 artiklan 2 kohdan mukaiset tiedot olisi tullut toimittaa A:n konkurssipesälle 42 artiklan 1 kohdassa mainittua lomaketta käyttäen. Kun myös tytäryhtiö oli ollut konkurssissa, niin sillä seikalla, oliko A:lla ollut toimipaikka tai tytäryhtiö Suomessa, ei ollut merkitystä harkittaessa kysymyksessä olevan lomakkeen käyttövelvollisuutta.

Konkurssimenettelyn oikeusvaikutukset määräytyivät Suomen lainsäädännön mukaan. Se, kuinka näistä Suomen lain mukaan määräytyvistä seikoista tuli informoida toisesta jäsenvaltiosta olevaa velkojaa, määräytyi maksukyvyttömyysasetuksen 40 - 42 artiklojen nojalla. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että B:n konkurssiasian käsittelyssä oli tapahtunut konkurssilain 13 luvun 16 §:n 2 momentin tarkoittama virhe.

Käräjäoikeuden mukaan toisesta jäsenvaltiosta olevalle velkojalle ei voitu asettaa velvollisuutta perehtyä Suomen konkurssilainsäädäntöön. Saatavan ilmoittamiseksi ja jako-osuuden saamiseksi oli riitettävä velkojalle tuleva informaatio. Maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan mukaisen lomakkeen käyttö olisi lisännyt varmuutta siitä, että hakija sai informaation, joka oli tarpeen jako-osuuden saamiseksi konkurssipesästä. Näin A:n konkurssipesän saatavan oli katsottava jääneen huomioimatta vahvistetussa jakoluettelossa velkojasta riippumattomasta syystä.

A:n konkurssipesän pesänhoitaja oli ilmoittanut, että hän olisi valvonut A:n konkurssipesän saatavan B:n konkurssissa, mikäli kehotus saatavan valvomiseksi olisi tullut hänelle. Käräjäoikeus piti ilmoitusta uskottavana. Mikäli A:n konkurssipesä olisi valvonut saatavansa konkurssissa, se olisi otettu huomioon jakoluettelossa. Syy-yhteys käsittelyssä tapahtuneen virheen ja sen seikan välillä, ettei hakijan saatavaa ollut huomioitu vahvistetussa jakoluettelossa, oli olemassa.

Käräjäoikeus muutti käräjäoikeuden 29.12.2008 vahvistamaa jakoluetteloa B:n konkurssiasiassa A:n vaatimalla tavalla.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Esko Hohti.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 18.10.2011

B:n konkurssipesä, C Oy, D Oy ja E Oy valittivat hovioikeuteen käräjäoikeudessa esittämillään perusteilla.

Hovioikeus totesi olevan riidatonta, että A:n konkurssipesän sääntömääräinen kotipaikka oli Ruotsissa, minkä vuoksi maksukyvyttömyysasetuksen 40 ja 42 artikloja oli sovellettava.

Hovioikeus totesi, että oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kannanottojen mukaan (Risto Koulu, Konkurssioikeus 2009 s. 340) jakoluetteloon voitiin lisätä konkurssilain 13 luvun 16 §:n 2 momentin nojalla velkojan valvoma saatava, joka pesänhoitajan erehdyksen takia puuttui luettelosta. Lain sanamuoto salli myös sen, että saatava, jota velkoja ei ollut lainkaan valvonut, lisättiin luetteloon sillä perusteella, että pesänhoitajan olisi tullut pitää saatavaa selvänä ja ottaa se konkurssilain 12 luvun 8 §:n perusteella jakoluetteloehdotukseensa.

Hovioikeus totesi, että B:n konkurssipesän pesänhoitaja oli 21.12.2007 päivätyllä ilmoituksella eli sanotun yhtiön konkurssin alkamispäivänä ruotsinkielisellä kirjeellä ilmoittanut konkurssin alkamisesta A:n konkurssipesän pesänhoitajalle. Tuomion perusteluissa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi näytetyksi, että A:n konkurssipesä oli saanut tiedon myös B:n pesänhoitajan 28.5.2008 päivätystä konkurssivalvontaa koskevasta ilmoituksesta.

Tässä ruotsinkielisessä ilmoituksessa oli ilmoitettu, että saadakseen maksun velallisen konkurssipesän varoista velkojan oli valvottava konkurssisaatavansa toimittamalla valvontakirjelmä pesänhoitajalle viimeistään valvontapäivänä. Ilmoituksessa oli mainittu valvontapäivä sekä pesänhoitaja ja hänen yhteystietonsa. Ilmoituksessa oli myös yksityiskohtaisia ohjeita muun muassa valvontakirjelmän sisällöstä ja sen lähettämisestä.

Hovioikeus totesi, ettei mainittua ilmoitusta ollut tehty maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklassa tarkoitettua lomaketta käyttäen. Ilmoituksessa ei myöskään ollut sanotussa artiklassa edellytetyn lomakkeen otsikkoa ”Kehotus saatavan ilmoittamiseen. Noudatettavat määräajat”. Ilmoitus kuitenkin sisälsi kaikki maksukyvyttömyysasetuksen 40 artiklassa edellytetyt tiedot samoin kuin 42 artiklassa edellytetyn kehotuksen saatavan ilmoittamiseen ja noudatettavat määräajat.

Koska A:n konkurssipesälle oli lähetetty ilmoitus, josta ilmenivät kaikki maksukyvyttömyysasetuksen 40 ja 42 artiklassa edellytetyt tiedot, asiassa ei ollut merkitystä sillä, että ilmoitusta ei ollut tehty 42 artiklassa tarkoitetulla lomakkeella. Tätä tulkintaa tuki se, että konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksessa 6/2004 oli todettu, että ilmoitus voitiin tehdä sanotulla lomakkeella tai sitä voitiin käyttää ilmoituksen mallina.

Hovioikeus katsoi jääneen selvittämättä, että maksukyvyttömyysasetuksen 40 ja 42 artiklassa edellytetyt konkurssivalvontaa koskevat tiedot oli lähetetty A:n konkurssipesälle viipymättä konkurssin alettua niin kuin 40 artiklassa edellytettiin. Suomen konkurssilain mukaan valvontapäivää ei määrätty vielä konkurssin alkamisesta päätettäessä vaan myöhemmin. Näin ollen valvontapäivää ei voinut ilmoittaa 40 artiklassa edellytetyllä tavalla viipymättä konkurssin alettua. Tähän liittyen konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksessa 6/2004 olikin todettu, että määräajan osalta voidaan ilmoittaa, että jos konkurssissa toimitetaan valvonta, siitä ilmoitetaan erikseen.

A:n konkurssipesälle oli 28.5.2008 päivätyllä ilmoituksella toimitettu kaikki maksukyvyttömyysasetuksen 40 ja 42 artiklassa edellytetyt tiedot. Tähän nähden sillä seikalla, että B:n konkurssipesä ei ollut näyttänyt, että se olisi viipymättä B:n konkurssin alettua ilmoittanut A:n konkurssipesälle, että mahdollisesti toimitettavasta konkurssivalvonnasta ilmoitetaan erikseen, ei voinut katsoa olevan sellaista merkitystä, että konkurssivalvonnasta ilmoittaminen ei olisi tapahtunut maksukyvyttömyysasetuksen 40 ja 42 artiklojen ja Suomen konkurssilain mukaisesti.

Hovioikeus totesi, että maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan muun muassa saatavien ilmoittaminen määräytyi menettelyn aloitusvaltion lain mukaan. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen, että A:n konkurssipesän pesänhoitajan B:n konkurssipesän tuolloiselle pesänhoitajalle tammikuussa 2008 toimittamaa 17.1.2008 päivättyä selvitystä A:n konkurssipesän saatavasta ei ollut katsottava valvonnaksi.

Yhteenvedossaan hovioikeus totesi, että konkurssiasian käsittelyssä ei ollut tapahtunut konkurssilain 13 luvun 16 §:n 2 momentissa tarkoitettua virhettä tai laiminlyöntiä eikä ole muutakaan sellaista syytä, jonka vuoksi A:n konkurssipesän saatava olisi velkojasta riippumattomasta syystä jäänyt jakoluettelossa ottamatta huomioon. A:n konkurssipesä ei ollut valvonut saatavaansa B:n konkurssissa. Tämän vuoksi Lapin käräjäoikeuden 29.12.2008 vahvistaman jakoluettelon muuttamiseen ei ollut perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Auli Vähätörmä, Tapio Alkula ja Terhi Mokko (eri mieltä).

Määräaikainen hovioikeudenneuvos Terhi Mokko lausui perusteluinaan seuraavan: Merkitystä tämän asian ratkaisemiselle ei ollut sillä seikalla, oliko asiassa näytetty valvontailmoitusta koskevan kirjeen saapuminen A:n konkurssipesän pesänhoitajalle, koska asiassa oli riidatonta, että B:n konkurssipesän pesänhoitaja oli huolehtinut konkurssivalvontaa koskevan kuulutuksen julkaisemisesta ja toimittanut kuulutuksesta ilmoituksen velkojille konkurssilain 22 luvun 3 ja 5 §:ssä säädetyllä tavalla. Asiassa oli käräjäoikeuden toteamin tavoin riidatonta, että A:n konkurssipesä oli tiennyt B:n konkurssin alkamisesta Suomessa, että A:n konkurssipesän saatava oli merkitty B:n pesäluetteloon ja että A:n konkurssipesän pesänhoitaja oli ollut läsnä ensimmäisessä velkojainkokouksessa 25.4.2008. A:n konkurssipesä oli tiennyt B:n konkurssin alkamisesta ja myös konkurssin etenemisestä Suomessa, koska A:n konkurssipesän pesänhoitaja oli osallistunut velkojainkokoukseen Suomessa. Asiassa ei ollut toimitettu ilmoitusta A:n konkurssipesälle Euroopan unionin komission laatimalla lomakkeella. Euroopan unionin komissio oli laatinut lomakkeen, jolla velkojalle tehtävä ilmoitus konkurssiasian neuvottelukunnan suosituksen 6 mukaan voitiin tehdä tai jota voitiin käyttää ilmoituksen mallina. Ilmoituksessa velkojalle ei kuitenkaan tarvinnut käyttää juuri kyseistä lomaketta, jos tiedot velkojalle oli toimitettu muutoinkin, joten käräjäoikeuden johtopäätös lomakkeen käyttövelvollisuudesta oli virheellinen.

A:n konkurssipesä oli edellä todetulla tavalla saanut tiedon B:n konkurssin alkamisesta Suomessa, vaikka sille ei ollut välittömästi konkurssimenettelyn alkamisen jälkeen ilmoitettu 40 artiklassa mainittuja tietoja tai että saatavien valvontapäivästä ilmoitettiin erikseen. Myös nämä tiedot A:n konkurssipesä oli myöhemmin saanut B:n konkurssipesän pesänhoitajan toimittamalla konkurssivalvontaa koskevalla kuulutuksella ja ilmoituksella, mutta sillä ei ollut ratkaistavan kysymyksen kannalta merkitystä.

Tietoa A:n konkurssipesälle ei ollut myöskään toimitettu otsikolla "Kehotus saatavan ilmoittamiseen. Noudatettavat määräajat" kaikilla Euroopan unionin toimielinten virallisilla kielillä, millä seikalla ei ollut A:n konkurssipesän tiedonsaannin kannalta merkitystä, koska asiassa oli edellä todetuin tavoin riidatonta, että A:n konkurssipesällä oli ollut tarvittavat tiedot B:n konkurssin alkamisesta Suomessa. Myös B:n konkurssipesän pesänhoitaja oli toimittanut A:n konkurssipesälle riittävät tiedot B:n konkurssista Suomessa.

Muilta osin perusteluista Mokko oli samaa mieltä kuin enemmistö. Myös lopputuloksesta hän oli samaa mieltä kuin enemmistö.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. B on omasta hakemuksestaan asetettu konkurssiin 21.12.2007 Lapin käräjäoikeudessa. B:n koko osakekannan omistanut A oli asetettu aikaisemmin konkurssiin Ruotsissa, jossa viimeksi mainitulla yhtiöllä oli kotipaikka. A:n konkurssipesä oli B:n suurin velkoja.

2. A:n konkurssipesän pesänhoitaja on antanut B:n konkurssipesän pesänhoitajalle 21.1.2008 kirjallista selvitystä emoyhtiön saatavista. A:n konkurssipesän saatava on merkitty 14.3.2008 päivättyyn pesäluetteloon annetun selvityksen mukaisesti 4 983 631,73 euron määräisenä. A:n konkurssipesä on osallistunut 25.4.2008 pidettyyn B:n velkojainkokoukseen.

3. B:n konkurssipesän pesänhoitaja on määrännyt valvontapäiväksi 15.7.2008. Pesänhoitaja on lähettänyt 28.5.2008 päivätyillä kirjeillä konkurssivalvontaa koskevan kuulutuksen tiedoksi tunnetuille velkojille niin, että ilmoitus on toimitettu A:n konkurssipesälle ja muille Ruotsissa toimiville velkojille ruotsinkielisenä. A:n konkurssipesä ei ole toimittanut määräaikana valvontakirjelmää. A:n konkurssipesän saatavaa ei ole otettu huomioon pesänhoitajan laatimassa jakoluetteloehdotuksessa eikä käräjäoikeuden 29.12.2008 vahvistamassa jakoluettelossa.

4. A:n konkurssipesä on asiassa katsonut, että se oli valvonut saatavansa antamalla 21.1.2008 B:n konkurssipesän hoitajalle siitä selvityksen. Lisäksi A:n konkurssipesä on esittänyt, ettei B:n konkurssipesän hoitajan 28.5.2008 päivätty ilmoitus täytä maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (maksukyvyttömyysasetus) vaatimuksia.

5. Asiassa on A:n konkurssipesän hakemuksesta kysymys siitä, onko B:n konkurssin käsittelyssä tapahtunut sellainen konkurssilain 13 luvun 16 §:ssä tarkoitettu virhe, että jakoluetteloa olisi muutettava siten, että A:n konkurssipesän ilmoittama, määrältään riidaton ja erityistilintarkastuksen johdosta 2 911 400,73 euroon tarkistettu saatava on otettava huomioon.

Maksukyvyttömyysasetuksen ja konkurssilain soveltaminen

6. B ja A ovat olleet itsenäisiä oikeushenkilöitä. Yhtiöiden konsernirakenne ja keskinäiset velkasuhteet eivät vaikuta siihen, että kummankin yhtiön osalta kysymys on itsenäisestä konkurssimenettelystä.

7. Konkurssimenettely ja sen oikeusvaikutukset määräytyvät pääsääntöisesti konkurssin aloitusvaltion lain mukaan. Maksukyvyttömyysasetuksen IV luvun 39 - 42 artikloissa on kuitenkin tietojen antamista velkojille ja saatavien ilmoittamista koskevia säännöksiä. Ne tulevat sovellettaviksi, kun velkojan asuin- tai kotipaikka taikka sääntömääräinen kotipaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin konkurssin aloitusvaltiossa.

8. Maksukyvyttömyysasetus on jäsenvaltioissa välittömästi sovellettavaa oikeutta. Maksukyvyttömyysasetuksen 39 - 42 artiklat määrittävät toisessa jäsenvaltiossa toimivia velkojia suojaavan vähimmäistason. Tämän vuoksi toisesta jäsenvaltiosta olevan velkojan saatava on otettava huomioon konkurssimenettelyssä, jos se on ilmoitettu maksukyvyttömyysasetuksen säännösten mukaisesti, vaikkei ilmoitus täyttäisi kansallisen konkurssilainsäädännön vaatimuksia. Konkurssista velkojalle tehtävän ilmoituksen on puolestaan täytettävä sekä kansallisen lain että maksukyvyttömyysasetuksen vaatimukset, jos kyseisen velkojan kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.

9. A:n sääntömääräinen kotipaikka on ollut Ruotsissa, jossa myös sitä koskeva konkurssimenettely on aloitettu. A:n asema suomalaisen tytäryhtiön emoyhtiönä tai sen mahdollisesti Suomessa harjoittama muu liiketoiminta ei vaikuta siihen, mitä pidetään emoyhtiön kotipaikan valtiona. A:n konkurssipesä on siten ollut mainituissa maksukyvyttömyysasetuksen säännöksissä tarkoitettu velkoja toisesta jäsenvaltiosta. A:n konkurssipesän saatavien ilmoittamista ja ilmoittamiseen kehottamista on siksi arvioitava sekä Suomen konkurssilainsäädännön että maksukyvyttömyysasetuksen säännösten perusteella.

Onko velkojan ennen valvonta-ajan alkamista toimittama selvitys ollut konkurssisaatavan valvonta

10. B:n konkurssipesän pesänhoitaja on 28.5.2008 määrännyt valvonta-ajan päättymään 15.7.2008. A:n konkurssipesä on esittänyt, että sen 21.1.2008 ja siis ennen pesäluettelon laatimista antama selvitys on hyväksyttävä konkurssivalvonnaksi.

11. Konkurssilain 12 luvun 6 §:n mukaan jako-osuutta saadakseen velkojan on valvottava konkurssisaatavansa kirjallisesti (valvontakirjelmä) ilmoittamalla se pesänhoitajalle viimeistään valvontapäivänä, jollei saatavaa oteta huomioon ilman valvontaa. Valvontakirjelmässä on mainitun luvun 7 §:n mukaan ilmoitettava muun muassa saatavan pääoma, korko sekä niiden perusteet riittävästi yksilöityinä samoin kuin täsmällisesti yksilöidyt kirjalliset todisteet, joihin velkoja saatavansa tueksi vetoaa. Pesänhoitaja voi luvun 8 §:n mukaan ottaa konkurssisaatavan huomioon ilman valvontaa, jos saatavan perusteesta ja määrästä ei ole epäselvyyttä. Tällöin pesänhoitajan on hyvissä ajoin ennen valvontapäivää toimitettava velkojalle ilmoitus siitä, minkä suuruisena saatava otetaan jakoluettelossa huomioon.

12. Maksukyvyttömyysasetuksen 39 artiklan mukaan toisessa jäsenvaltiossa toimivalla velkojalla on oikeus ilmoittaa vaatimuksensa kirjallisesti maksukyvyttömyysmenettelyssä. Saatavaa koskevan ilmoituksen sisällöstä säädetään 41 artiklassa. Velkojan on toimitettava jäljennökset niistä asiakirjoista, jos sellaisia on, jotka ovat todisteena hänen saatavastaan, ja ilmoitettava saatavansa laatu, saatavan syntymisen ajankohta ja määrä sekä vaadittua etuoikeutta tai esinevakuusoikeutta koskevat tiedot.

13. Valvontapäivä määrää ajankohdan, jona valvontakirjelmä on viimeistään toimitettava pesänhoitajalle, jotta saatava otetaan huomioon jakoluettelossa. Konkurssilaissa ei ole säännöstä siitä, voidaanko valvontana pitää myös sellaista velkojan ilmoitusta saatavastaan, joka on toimitettu konkurssipesälle ennen valvonta-aikaa. Maksukyvyttömyysasetuksessa ei ole saatavien ilmoittamisaikaan liittyviä määräyksiä.

14. Tässä tapauksessa kysymys ei kuitenkaan ole vain siitä, että A:n konkurssipesä olisi toimittanut valvontakirjelmän liian aikaisessa konkurssimenettelyn vaiheessa. Olennaista on se, missä tarkoituksessa mainittu selvitys on pesänhoitajalle toimitettu ja onko se vastannut siinä määrin konkurssilain tai maksukyvyttömyysasetuksen vaatimuksia, että pesänhoitajan olisi tullut ottaa selvitys valvontana huomioon ja mahdollisesti ryhtyä toimiin kirjelmän täydennyttämiseksi.

15. Valvonta on velkojan tahdonilmoitus, jossa velkoja ilmoittaa riittävästi yksilöityinä ne saatavansa, joille konkurssipesän varoista vaaditaan suoritusta. Jotta konkurssipesä ja kilpailevat velkojat voivat arvioida ja tarvittaessa riitauttaa vaatimuksen, konkurssivalvonnassa on saatavan määrän ohella ilmoitettava myös sen peruste ja mahdolliset saatavaa todentavat asiakirjat tai muu todisteaineisto. Valvontaa ei korvaa se, että saatava on muutoin konkurssipesän tiedossa, ellei pesänhoitaja ole harkintansa mukaan tehnyt päätöstä ottaa jakoluetteloehdotuksessa huomioon määrältään ja perusteeltaan selvät saatavat. Tällaista päätöstä ei asiassa ole tehty.

16. A:n konkurssipesän tammikuussa 2008 antamassa selvityksessä on ollut lyhyt kuvaus yhtiöiden välisten saatavien kehityksestä ja 15-sivuinen maksutapahtumien luettelo vuosilta 2002 - 2007. Selvityksestä on käynyt ilmi, että A:lla on vuoden 2007 lopussa ollut 46 597 000 Ruotsin kruunun suuruinen nettosaatava B:ltä. Saatavien perusteet tai laatu on ilmaistu vain viitteenomaisesti eikä selvityksessä mainita mahdollisia todisteita.

17. Kyseisessä selvityksessä ei mitenkään viitata maksun vaatimiseen tai konkurssivalvontaan. Myöskään A:n pesänhoitajan 25.2.2009 lähettämässä vastauksessa - sen jälkeen kun B:n konkurssipesän pesänhoitaja oli ilmoittanut, ettei A:n konkurssipesän saatavaa ole merkitty vahvistettuun jakoluetteloon ja ettei sitä ole valvottu - ei väitetä valvonnan tapahtuneen jo aikaisemmin. Alempien oikeuksien tavoin Korkein oikeus katsoo, että selvitys on annettu tytäryhtiön konkurssipesän pesänhoitajalle pesän taloudellisen tilan selvittämistä ja pesäluettelon laatimista varten. Korkein oikeus katsookin, ettei saatavia ole valvottu konkurssilain 12 luvun 7 §:ssä eikä maksukyvyttömyysasetuksen 41 artiklassa säädetyllä tavalla. B:n konkurssipesän pesänhoitajalla ei ole ollut perustetta käsitellä selvitystä valvontana ja ryhtyä toimiin sen puutteellisuuksien korjaamiseksi. Konkurssiasian käsittelyssä ei tältä osin ole tapahtunut virhettä.

Saatavan valvontaa koskeva ilmoitus

18. Asiassa on riidatonta, että A:n konkurssipesän pesänhoitajalle on toimitettu yksilöllinen ilmoitus konkurssivalvonnasta Suomen konkurssilainsäädännön mukaisesti. Ilmoitus on otsikoitu sanalla ”Konkursbevakning”, ja ruotsinkielisessä ilmoituksessa on ilmoitettu valvonta-aika, valvontakirjelmän sisällölliset vaatimukset, tarvittavat yhteystiedot sekä valvonnan laiminlyönnin uhkat. Korkeimmassa oikeudessa ei enää ole esitetty väitettä siitä, ettei A:n konkurssipesä olisi saanut kyseistä ilmoitusta.

19. A:n konkurssipesä on vedonnut siihen, ettei kyseistä ilmoitusta ole tehty maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla. A:n konkurssipesän mukaan ilmoitus olisi tullut tehdä käyttäen lomaketta, joka on otsikoitu artiklassa määrättyä sanamuotoa käyttäen kaikilla Euroopan unionin toimielinten virallisilla kielillä.

20. Maksukyvyttömyysasetuksen 40 artiklan 1 kohdan mukaan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta päättäneen toimivaltaisen tuomioistuimen tai tämän määräämän selvittäjän on viipymättä toimitettava konkurssin aloittamisesta ilmoitus niille tunnetuille velkojille, joilla on asuin- tai kotipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa. Artiklan 2 kohdan mukaan tässä ilmoituksessa on mainittava erityisesti määräajat, seuraamukset niiden laiminlyönnistä, se toimielin tai viranomainen, joka ottaa vastaan ilmoitukset saatavista, sekä muut määrätyt toimenpiteet. Asetuksen 42 artiklan 1 kohdan mukaan 40 artiklassa tehtävät ilmoitukset on toimitettava menettelyn aloitusvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä. Sitä varten on käytettävä lomaketta, jonka otsikkona on ”Kehotus saatavan ilmoittamiseen. Noudatettavat määräajat” kaikilla Euroopan unionin toimielinten virallisilla kielillä.

21. Maksukyvyttömyysasetuksen 40 ja 42 artiklojen tarkoituksena on edistää muissa jäsenvaltioissa toimivien velkojien mahdollisuuksia valvoa oikeuksiaan toisessa jäsenvaltiossa aloitetussa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Suomen konkurssioikeudessa velkojien konkurssivalvontaa koskevan tiedonsaannin kannalta keskeistä on, että pesänhoitaja määrää pesäluettelon valmistuttua päivän, jona velkojien on viimeistään valvottava saatavansa. Pesänhoitajan tulee myös huolehtia konkurssivalvontaa koskevan kuulutuksen julkaisemisesta ja kuulutusta koskevan ilmoituksen toimittamisesta velalliselle ja tunnetuille velkojille, siten kuin konkurssilain 22 luvun 3 §:ssä säädetään. Suomalaiseen järjestelmään sovellettuna maksukyvyttömyysasetuksen 40 artiklan ja 42 artiklan 1 kohdan mukaisella ilmoituksella tarkoitetaan juuri kehotusta ja ohjausta konkurssivalvonnan tekemiseen.

22. Korkein oikeus toteaa, että maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklassa ei määrätä, että lomakkeen tai sen kaavan tulisi olla tietyn viranomaisen vahvistama. Euroopan unionin komissio on kuitenkin laatinut rajat ylittävien ilmoitusten helpottamiseksi lomakkeet sekä konkurssivalvonnasta ilmoittamista että konkurssivalvontaa varten. Välttämätöntä ei kuitenkaan ole käyttää juuri komission laatimaa lomaketta.

23. Mainitun 42 artiklan otsikkona on ”Kielet”. Lähtökohtana on, että velkojille toimitettavat ilmoitukset laaditaan konkurssin aloitusvaltion virallisella kielellä. Eri jäsenvaltioiden kielillä otsikoidun lomakkeen tarkoituksena on mahdollistaa se, että toisessa jäsenvaltiossa toimiva velkoja voi havaita vieraskielisen ilmoituksen liittyvän maksukyvyttömyysmenettelyyn, joka edellyttää häneltä saatavan ilmoittamista määräajassa.

24. Maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan määräys lomakkeen määräsisältöisestä otsikoinnista kaikilla Euroopan unionin toimielinten virallisilla kielillä on ehdoton. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että pesänhoitajan ilmoitus A:n konkurssipesälle ei ole täyttänyt maksukyvyttömyysasetuksen vaatimuksia ja että konkurssiasian käsittelyssä on siten tapahtunut virhe.

Ilmoituksessa tapahtuneen virheen merkitys

25. Konkurssilain 13 luvun 16 §:n 2 momentin mukaan pesänhoitajan tai velkojan vaatimuksesta tuomioistuin voi ottaa jakoluettelossa huomioon saatavan tai etuoikeuden, joka on velkojasta riippumattomasta syystä jäänyt käsittelyssä tapahtuneen virheen, laiminlyönnin tai muun sellaisen syyn vuoksi ottamatta huomioon.

26. Vahvistetun jakoluettelon muuttaminen edellyttää ensiksi, että käsittelyssä on tapahtunut virhe tai laiminlyönti tai että huomioon ottamatta jäämisen syynä on jokin muu näihin verrattava seikka. Virheellisyys voi johtua pesänhoitajan tai tuomioistuimen menettelystä. Toiseksi edellytyksenä on, että saatavan huomioon ottamatta jääminen on johtunut käsittelyn virheellisyydestä ja velkojasta riippumattomasta syystä.

27. Maksukyvyttömyysasetuksessa ei ole säädetty seuraamuksista sen varalta, ettei konkurssimenettelyssä joltakin osin noudateta maksukyvyttömyysasetuksen 40 ja 42 artiklan määräyksiä. Tietojen antamisessa tapahtuneen virheen seuraamukset ja keinot niiden oikaisemiseksi määräytyvät siis konkurssin alkamisvaltion lain mukaan. Maksukyvyttömyysasetuksen rikkomisen seuraamusten ja oikaisukeinojen tulee kuitenkin olla tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.

28. A:n konkurssipesälle toimitettua ilmoitusta ei edellä selostetulla tavalla ole laadittu maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan tarkoittamalla tavalla otsikoidulla lomakkeella. Toisaalta ilmoitus on toimitettu A:n konkurssipesän edustajalle yhtiön ja sen konkurssin aloittamisvaltion virallisella kielellä. Ilmoitus on ollut selkeästi otsikoitu ja on sisällöltään sellainen kuin maksukyvyttömyysasetuksen 40 artikla ja 42 artiklan 1 kohta edellyttävät. A:n konkurssipesän edustajana ja pesänhoitajana on toiminut ruotsalainen asianajaja. Konkurssimenettelyä ja -valvontaa koskeva sääntely ja käytetyt käsitteet ovat Suomessa ja Ruotsissa keskeisiltä osiltaan yhdenmukaisia. Korkein oikeus ei pidä uskottavana, ettei A:n konkurssipesän pesänhoitaja olisi saanut selkoa sille toimitetun ilmoituksen sisällöstä ja merkityksestä. A:n konkurssipesän oman toiminnan ja A:n saatavan valvonnan kannalta on siten ollut merkityksetöntä, ettei ilmoitusta ole toimitettu kaikilla Euroopan unionin toimielinten virallisilla kielillä otsikoidulla lomakkeella.

29. Maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan 1 kohdan tavoitteena on edellä todetulla tavalla se, että velkojat toisissa jäsenvaltioissa voivat ymmärtää vieraskielisen ilmoituksen keskeisen sisällön ja asianmukaisesti valvoa vaatimuksensa. Tässä tapauksessa ilmoituksen muodossa oleva virheellisyys ei ole voinut johtaa tosiasiallisiin ymmärtämisvaikeuksiin. Korkein oikeus katsoo, ettei maksukyvyttömyysasetuksen tavoitteiden tehokas toteuttaminen edellytä myöskään asetuksen määräysten rikkomisen osalta sellaista konkurssilain 13 luvun 16 §:n 2 momentin soveltamista, jossa käsittelyvirheen laatua ja sen tosiasiallista merkitystä velkojan toimintamahdollisuuksien kannalta ei otettaisi huomioon.

30. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n konkurssipesän saatava ei ole jäänyt velkojasta riippumattomasta syystä käsittelyssä tapahtuneen virheen vuoksi ottamatta huomioon jakoluettelossa. Vahvistetun jakoluettelon muuttamiseen ei ole perusteita.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela ja Pekka Koponen. Esittelijä Matti Sepponen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Sepponen: Mietintöni vastaa Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohtia 1 - 24. Tämän jälkeen mietintöni kuuluu:

A:n konkurssipesän pesänhoitajan on katsottava ruotsalaisena asianajajana tunteneen konkurssivalvonnan käsitteen ja merkityksen. Konkurssivalvonnan määräajasta hänelle on lähetetty ilmoitus. Toisaalta on kuitenkin katsottava, että hänellä on ollut EU-oikeuteen perustuva syy odottaa, että hänelle toimitetaan ilmoitus siitä, milloin saatava on viimeistään ilmoitettava, Maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan määrämuotoa noudattaen. Keskeistä tällöin on, että ilmoituksen otsikossa on ”Kehotus saatavan ilmoittamiseen. Noudatettavat määräajat”.

Konkurssivalvonnasta ilmoittaminen tapahtui 28.5.2008. Tuolloin voimassa olleen Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltiot toteuttivat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka olivat aiheellisia perustamissopimuksesta tai yhteisöjen toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. Artiklasta ilmenevää periaatetta on kutsuttu lojaliteettiperiaatteeksi ja siitä on katsottu seuraavan, että jäsenvaltioiden on tehokkaasti pantava täytäntöön EU-oikeudesta johtuva sääntely. Sama periaate ilmenee nykyisin voimassa olevasta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan 1 kappaleesta, joka tuli voimaan 1.12.2009. Säännöksessä sanotaan, että jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet unionin oikeudellisesti velvoittavien säädösten täytäntöön panemiseksi.

Suomessa Maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan sisältö on pantu tehokkaasti täytäntöön säätämällä se sovellettavaksi oikeudeksi konkurssilain 1 luvun 2 §:n 2 momentissa. Tehokkaaseen täytäntöönpanoon kuuluu EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan myös, että asianosaisille on turvattu oikeus vedota EU-säännöksissä heihin välittömästi vaikuttaviin oikeuksiinsa kansallisissa tuomioistuimissa (katso esim. asia C-33/76, Rewe-Zentral AG ym. kohta 5).

Suomessa konkurssivalvontailmoituksen tekee pesänhoitaja. Tuomioistuin voi konkurssilain 13 luvun 16 §:n 2 momentin nojalla korjata lainkohdassa mainituin edellytyksin pesänhoitajan virheellisestä konkurssivalvontailmoituksesta velkojalle aiheutuneen seurauksen vaikutukset.

B:n konkurssipesän pesänhoitaja on toimittaessaan ilmoituksen konkurssivalvonnasta A:n konkurssipesälle laiminlyönyt noudattaa Maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan määrämuotoa. Tämä virhe on johtunut A:sta riippumattomasta syystä.

Maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklan tiukka määrämuoto on mitä ilmeisimmin säädetty sen johdosta, että kaikille toisessa jäsenvaltiossa oleville velkojille kehotus saatavan ilmoittamisesta lähetetään samalla tavalla sen johdosta, ettei voida edellyttää, että toisessa jäsenvaltiossa kotipaikkaa pitävät velkojat tuntevat maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusvaltion lainsäädäntöä.

Tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin ruotsalainen asianajaja on ymmärtänyt konkurssivalvontailmoituksen merkityksen. Maksukyvyttömyysasetuksen 42 artiklassa säädetty tiukka määrämuoto menettäisi kuitenkin suurelta osin merkitystään, jos kussakin yksittäistapauksessa erikseen tuomioistuimessa otettaisiin harkittavaksi, oliko toisessa jäsenvaltiossa olevan velkojan tietoisuus maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusvaltion laista niin suuri, ettei määrämuodon noudattamisen laiminlyönnillä ollut merkitystä toisessa jäsenvaltiossa kotipaikkaa pitävän velkojan toimintaan.

Korkein oikeus katsonee, että A:n konkurssipesän saatavan ilmoittamatta jättäminen on johtunut siitä riippumattomasta syystä. Korkein oikeus kumonnee hovioikeuden päätöksen ja jättänee asian käräjäoikeuden päätöksen varaan.